VAIN PIMEÄSSÄ NÄKYVÄT TÄHDET
Yleisradion jouluruno, esitetty yleisradiossa 24. ja 25.12.1984
kirjoittanut Maaria Leinonen
Hyvää joulua, hyvät ihmiset,
Hyvää
joulua.
Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.
Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea –
se jatkuu
jotain säilyy
pysyy
säteilee
ensi jouluun
joulusta jouluun.
Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
kuihtuva kuusi
särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa.
***
Vaan mitä se joulu sitten?
Mitä se –
millainen se oikea?
Ihminen tietää, mutta ei usko,
ihminen katsoo, mutta ei näe,
näkee vaan ei ymmärrä.
Hänelle pitää selittää
todistaa
vakuuttaa kaikki,
joulukin.
Joulu on iloa
rauhaa
valoa,
sanoo joku.
Katso lapsesi silmiin jouluaattona,
näet mitä on ilo.
Katso vanhuksen kasvoja –
vuosien uurtein kirjomia
ja näet mitä rauha.
Katso tähteä ja näet valon.
Otetaan paljon pimeyttä
sytytetään sen keskelle kynttilä
monta kynttilää
paljon kynttilöitä.
Muutetaan pimeä valoksi.
Otetaan pimeistä pimein kaamosyö
kukitetaan se tähdin
kynttilöin
se on joulu.
***
Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
Tähti.
Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungin mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
eksyt
vaikka
on valoisaa
niin kirkasta että häikäisee.
Pimeyden on oltava
muutoin kynttilän liekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen
ihmistä tarvitsee.
***
Älä pelkää pimeää
pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.
Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.
Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.
Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla
kivulla lunastettuna.
Joulun kokee todella se
jolla ei kaikki hyvin
ja joka silti tarvitsee
hiljaisuutta
rauhaa.
Hän löytää laulun ja tähdet.
Joulu on matka
löytöretki
kulku yöstä aamuun
varjosta valoon
arjesta juhlaan
sadusta toteen
toivosta kokemiseen.
***
Yövuorotyöläiset
kaksituhatta vuotta sitten
kuulivat uuden laulun
laulun rauhasta
hyvästä tahdosta
maassa ja ihmisten kesken.
Se laulu ei kuollut
vielä
sitä lauletaan yhä
vanhaa laulua
vaikka ei käynyt toteen
vielä.
Maailmassa
niin paljon melua
että laulu ei kuulu.
Maan päällä
liian monta ruhtinasta
että olisi tilaa
Rauhanruhtinaalle.
***
Joulu kuin peili
pimeä ikkuna
lapsen silmä
kyynel:
moninkertaistaa kaiken
kynttilän liekit tai pimeyden
onnen ja onnettomuuden
lapsenmielisen ilon
ja yksinäisyyden kivun:
koskaan ei yksinäinen
niin yksin kuin jouluna.
Eikä yksinäisyys
samaa kuin yksinolo:
miten viiltävää yksinäisyys
joskus perheessä
avioliitossa
ystävyydessä –
sillä mikä parantaisi
ihmisen perusyksinäisyyden?
Joulu on juhla
joka tekee
onnelliset
onnellisemmiksi,
onnettomat
onnettomammiksi,
"mitä sinulla on,
sitä sinulle
lisätään"
– joulunakin.
***
"Kerran loppuun joulun satu saa
suru säveleitä sumentaapi",
laulettiin lapsena
– niin kauniisti että itketti –
Sen jälkeen monet sadut
kerrottu loppuun
eletty loppuun
ja "olipa kerran"
ja "sen pituinen se"
aina liian lähellä toisiaan.
Mikä takaa
ettei joulun satu todella lopu?
Ei mikään
ellei sitä eletä todeksi.
Satu voi muuttua todeksi
todellisuus satua ihmeellisemmäksi
juhlamieli iloksi
jota arki ei kurista.
***
Ei saisi puhua arjesta
ja pimeydestä
jouluna.
Ei saisi häiritä joulurauhaa.
Mikä se sellainen
rauha
joka voi häiriintyä?
Mikä se sellainen
valo
jonka pimeys voi
niellä?
Väärää
rauhaa
keinovaloa!
– Älä häiritse joulurauhaani,
sinä sanot,
älä tuo yksinäisiä ja onnettomia
silmieni eteen,
älä marssita
maailman nälkäänäkeviä
joulupöytääni
älä taluta Etiopian luurankolasta
kinkkuni ääreen.
Juhla-ateriani haluan syödä itse.
Rauhassa. Edes jouluna.
Älä tuo kaikkia kaukaisia kärsiviä
älä näitä kotoisia kurjiakaan
kuuseni juurelle.
Olen
ansainnut joulurauhani.
Ansainnut.
Itse.
Totta:
olet nähnyt
kuullut
tiedät liian paljon.
Turtunut.
Turha puhua.
Puheet eivät auta
jos nähtyään ei näe
jos kuultuaan ei ymmärrä
jos sydän ei koe.
"Mutta
kuka olisi kiveä?"
kysyi
joku.
Voi –
moni on –
joulunakin.
Kivipäitä
–
liian
täynnä turhia huolia
turhaa tietoa
ulkoaopittua.
Kivivatsoja
–
liian
täynnä vahvaa ruokaa
liian hyvää
liian kallista
liian helpolla saatua.
Pahinta
että
kivisydämiä
–
liian
täynnä itseään.
Joulunakin.
Mutta elämä voi murskata kivet,
Elämä voi alkaa vasta särkymisestä.
Ja heitä on paljon
särkyneitä
murtuneita.
Kaikille heille toivotan joulurauhaa.
Joulun ihme on se
että särkynyt voi tulla ehjäksi
ja eheytynyt on lujempi
kuin se mikä ei ole
koskaan mennyt rikki.
***
Hyvää joulua teille toisillekin.
Kaikille.
Hyvää joulua sinulle
jolta ei puutu mitään,
joka olet onnellinen
niin onnellinen
että et oikein edes uskalla olla
pelkäät että onni särkyy
otetaan pois.
Onni on
harvinainen lintu
lähes sukupuuttoon
kuolemassa
paikoin
lainsuojaton
eikä
mikään maailman luonnonsäätiö
voi sitä
suojella
pelastaa
pystyttää pesäpuuta.
Siksi ole onnellinen
ilman syyllisyyttä
ilman pelkoa
ilman häpeää
niin kauan kuin voit.
***
Hyvää joulua, lapset,
odottamiseen
väsyneet,
joilta jo
aattoiltana
rikki
toivotuin lelu
nukke
sähköjuna videopeli
ja pitää
odottaa monta päivää uutta.
Tarpeeksi
monen päivän perästä
ei se
enää tärkeää,
mutta
tämän joulun itkua
et ikinä
unohda,
muistat sen
vielä
vaikka et
muista
miksi
mille itkit.
Hyvää joulua, isot lapset,
joilta jo kauan rikki
lelut ja sydämet.
Kunpa ette tuskassanne
tallaisi toisten elämää
löisi rikki
särkisi sellaista
mikä ei korjattavissa.
Sillä omasta kivustaan
selviää aina
mutta toiselle tuottamaansa tuskaa
ei koskaan anteeksi –
sille toiselle.
***
Hyvää joulua sinulle
joka
sytytät kynttiläsi yksin
kuuseen
haudalle
kuvan eteen
tai jolla
ei edes
kuusta
hautaa
rakkaan kuvaa –
jolta otettiin pois toinen
tai jolla ei häntä ollutkaan.
Tiedän
mikä kiirastuli
on joulu
juhannus
juhla mikätahansa
kun sitä
ei voi jakaa:
ei kynttilän liekki lämmitä
jos ihmisen lämpö puuttuu.
Hyvää joulua sinulle
jolta suru sammutti joulun valot
ja sinulle
jonka jouluyö on niin pimeä
etteivät sitä tämän maailman valot
pysty poistamaan.
Mutta surun sisar on lohdutus
ja ilo itää kivun kämmenellä.
Ei minulla sinulle viisaita sanoja
otan kädestä:
ollaan yhdessä hiljaa. Kuunnellaan.
Hiljaisuus puhuu
enemmän kuin ihminen
paremmin kuin kukaan. Koskaan.
Hiljaisuudesta voi palata
voimakkaana
rohkeana
iloa täynnä.
Moni on palannut. Jospa sinäkin. Me.
***
Hyvää joulua sinulle
väsynyt
jouluun
joulusta väsynyt
jouluvalmisteluihin väsynyt
työhön
kiireeseen
kaikkeen väsynyt
karnevaalihumuun
markkinariehaan
joulun irvikuvaan
jota hallitsee raha
josta kaukana rauha
hyvä tahto
hiljaisuus.
Väsyneelle paras lahja lepo
unettomalle uni.
Sitä toivon sinulle
uupunut
uneton.
Mikä se joulu
joka ei lepoa ja rauhaa
elämän uuvuttamille?
***
Hyvää joulua sinulle
jonka
mielestä jouluiset asiat
turhaa
sanahelinää
fraaseja.
Joskus
sitä sellaisellekin
kohdalle
elämässään
että
vanhassa
tutussa
naiivina pitämässään
ainoa
lohtu ja turva.
Etkä
tiedä, ihminen,
et tiedä
milloin vuorosi –
Hyvää joulua
kaikki lapsenmieliset
pienet
hiljaiset sydämet
joille riittävät pienet ilot
kun ei
ole suuriin tottunut
kun
harvoin niitä pieniäkin –
te vähässä
uskolliset
jaksatte
uskoa
että
tähti on
vaikka on
pilvistä
pilven
takana se on
joku on
sen nähnyt.
Ja
sinäkin
vielä joskus –
***
Hyvää joulua sinulle
ihan tavallinen ihminen
jonka
joulukin
niin
tavanomainen
ettei
paljoa poikkea
arjen rutiinista.
Koen
sinussa turvallisuutta
joka niin
tärkeää
muuttuvassa
levottomassa maailmassa.
Olkoon
että arkista
mutta
arkea se elämäkin
enimmäkseen.
Joulukuusikin
tavallinen puu
huomaamaton
kaltaistensa joukossa
vain osa
arkista metsää
ja sitten
yhtäkkiä
ihan
erilainen
tärkeä
joulupuu
tähdin
kynttilöin.
Joulu oli
sen tehtävä
vain
sille annettu
miljoonista kaltaisistaan
jonkun
paikka tuomiokirkossa
juhlasalissa
suurtorilla
jonkun
yksinäisen vanhuksen
hämärässä
tuvassa
nietosten
keskellä
tiettömän
taipaleen takana –
ja
jokaisen tehtävä
yhtä
arvokas:
kertoa
jouluilosta.
***
On se sinullekin annettu
tehtävä
jouluna
ja joulun jälkeen:
iloksi sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
valoa pimeään
hymyä
hyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.
Hyvää joulua
ihmiset –
iloa
valoa
rauhaa.
***