VAIN PIMEÄSSÄ NÄKYVÄT TÄHDET

 Yleisradion jouluruno, esitetty yleisradiossa 24. ja 25.12.1984

kirjoittanut Maaria Leinonen


Hyvää joulua, hyvät ihmiset,
      Hyvää joulua.

Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea –
se jatkuu
jotain säilyy
      pysyy
      säteilee
ensi jouluun
      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
       kuihtuva kuusi
       särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
      levotonta
että sirpaleita tulee helposti
      huomaamatta
      vahingossa.

***

Vaan mitä se joulu sitten?
Mitä se –
      millainen se oikea?

Ihminen tietää, mutta ei usko,
ihminen katsoo, mutta ei näe,
näkee vaan ei ymmärrä.
Hänelle pitää selittää
      todistaa
      vakuuttaa kaikki,
         joulukin.

Joulu on iloa
      rauhaa
      valoa,
sanoo joku.

Katso lapsesi silmiin jouluaattona,
näet mitä on ilo.
Katso vanhuksen kasvoja –
vuosien uurtein kirjomia
ja näet mitä rauha.
Katso tähteä ja näet valon.

Otetaan paljon pimeyttä
sytytetään sen keskelle kynttilä
monta kynttilää
paljon kynttilöitä.
Muutetaan pimeä valoksi.
Otetaan pimeistä pimein kaamosyö
kukitetaan se tähdin
      kynttilöin
se on joulu.

***

Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
      Tähti.

Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungin mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
   eksyt
      vaikka on valoisaa
niin kirkasta että häikäisee.

Pimeyden on oltava
muutoin kynttilän liekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.

***

Älä pelkää pimeää
      pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.

Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla
      kivulla lunastettuna.

Joulun kokee todella se
jolla ei kaikki hyvin
ja joka silti tarvitsee
hiljaisuutta
      rauhaa.

Hän löytää laulun ja tähdet.

Joulu on matka
      löytöretki
kulku yöstä aamuun
varjosta valoon
      arjesta juhlaan
sadusta toteen
      toivosta kokemiseen.

***

Yövuorotyöläiset
kaksituhatta vuotta sitten
kuulivat uuden laulun
laulun rauhasta
      hyvästä tahdosta
maassa ja ihmisten kesken.

Se laulu ei kuollut
      vielä
sitä lauletaan yhä
      vanhaa laulua
vaikka ei käynyt toteen
       vielä.

Maailmassa
niin paljon melua
että laulu ei kuulu.
Maan päällä
liian monta ruhtinasta
että olisi tilaa
Rauhanruhtinaalle.

***

Joulu kuin peili
      pimeä ikkuna
      lapsen silmä
      kyynel:
moninkertaistaa kaiken
kynttilän liekit tai pimeyden
onnen ja onnettomuuden
lapsenmielisen ilon
ja yksinäisyyden kivun:
koskaan ei yksinäinen
niin yksin kuin jouluna.

Eikä yksinäisyys
samaa kuin yksinolo:
miten viiltävää yksinäisyys
joskus perheessä
      avioliitossa
      ystävyydessä –
sillä mikä parantaisi
ihmisen perusyksinäisyyden?

Joulu on juhla
joka tekee
onnelliset onnellisemmiksi,
onnettomat onnettomammiksi,
"mitä sinulla on,
sitä sinulle lisätään"

      
– joulunakin.


***

"Kerran loppuun joulun satu saa
suru säveleitä sumentaapi",
laulettiin lapsena
      – niin kauniisti että itketti –
Sen jälkeen monet sadut
kerrottu loppuun
eletty loppuun
ja "olipa kerran"
ja "sen pituinen se"
aina liian lähellä toisiaan.

Mikä takaa
ettei joulun satu todella lopu?
Ei mikään
ellei sitä eletä todeksi.

Satu voi muuttua todeksi
todellisuus satua ihmeellisemmäksi
juhlamieli iloksi
jota arki ei kurista.

***

Ei saisi puhua arjesta
ja pimeydestä
      jouluna.

Ei saisi häiritä joulurauhaa.

      Mikä se sellainen rauha

      joka voi häiriintyä?

      Mikä se sellainen valo

      jonka pimeys voi niellä?

 

Väärää rauhaa

      keinovaloa!

 

– Älä häiritse joulurauhaani,

     sinä sanot,

älä tuo yksinäisiä ja onnettomia

silmieni eteen,

älä marssita

maailman nälkäänäkeviä

joulupöytääni

älä taluta Etiopian luurankolasta

kinkkuni ääreen.

Juhla-ateriani haluan syödä itse.

Rauhassa. Edes jouluna.

Älä tuo kaikkia kaukaisia kärsiviä

älä näitä kotoisia kurjiakaan

kuuseni juurelle.

Olen ansainnut joulurauhani.

Ansainnut.

Itse.

 

Totta:

olet nähnyt

      kuullut

      tiedät liian paljon.

Turtunut.

Turha puhua.

Puheet eivät auta

jos nähtyään ei näe

jos kuultuaan ei ymmärrä

jos sydän ei koe.

 

"Mutta kuka olisi kiveä?"

kysyi joku.

Voi – moni on –

      joulunakin.

 

Kivipäitä –

liian täynnä turhia huolia

      turhaa tietoa

      ulkoaopittua.

Kivivatsoja –

liian täynnä vahvaa ruokaa

      liian hyvää

      liian kallista

      liian helpolla saatua.

Pahinta että

kivisydämiä –

liian täynnä itseään.

      Joulunakin.

 

Mutta elämä voi murskata kivet,

Elämä voi alkaa vasta särkymisestä.

Ja heitä on paljon

      särkyneitä

      murtuneita.

 

Kaikille heille toivotan joulurauhaa.

Joulun ihme on se

että särkynyt voi tulla ehjäksi

ja eheytynyt on lujempi

kuin se mikä ei ole

koskaan mennyt rikki.

 

***

 

Hyvää joulua teille toisillekin.

      Kaikille.

Hyvää joulua sinulle

jolta ei puutu mitään,

joka olet onnellinen

niin onnellinen

että et oikein edes uskalla olla

pelkäät että onni särkyy

      otetaan pois.

 

Onni on harvinainen lintu

lähes sukupuuttoon kuolemassa

paikoin lainsuojaton

eikä mikään maailman luonnonsäätiö

voi sitä suojella

      pelastaa

      pystyttää pesäpuuta.

 

Siksi ole onnellinen

     ilman syyllisyyttä

     ilman pelkoa

     ilman häpeää

     niin kauan kuin voit.

 

***

 

Hyvää joulua, lapset,

odottamiseen väsyneet,

joilta jo aattoiltana

rikki toivotuin lelu

nukke sähköjuna videopeli

ja pitää odottaa monta päivää uutta.

Tarpeeksi monen päivän perästä

ei se enää tärkeää,

mutta tämän joulun itkua

et ikinä unohda,

muistat sen vielä

vaikka et muista

   miksi

      mille itkit.

 

Hyvää joulua, isot lapset,

joilta jo kauan rikki

lelut ja sydämet.

Kunpa ette tuskassanne

tallaisi toisten elämää

löisi rikki

särkisi sellaista

mikä ei korjattavissa.

 

Sillä omasta kivustaan

selviää aina

mutta toiselle tuottamaansa tuskaa

ei koskaan anteeksi –

sille toiselle.

 

***

 

Hyvää joulua sinulle

joka sytytät kynttiläsi yksin

kuuseen

   haudalle

      kuvan eteen

tai jolla ei edes

kuusta

   hautaa

      rakkaan kuvaa –

jolta otettiin pois toinen

tai jolla ei häntä ollutkaan.

 

Tiedän mikä kiirastuli

on joulu

   juhannus

      juhla mikätahansa

kun sitä ei voi jakaa:

ei kynttilän liekki lämmitä

jos ihmisen lämpö puuttuu.

 

Hyvää joulua sinulle

jolta suru sammutti joulun valot

ja sinulle

jonka jouluyö on niin pimeä

etteivät sitä tämän maailman valot

pysty poistamaan.

 

Mutta surun sisar on lohdutus

ja ilo itää kivun kämmenellä.

Ei minulla sinulle viisaita sanoja

otan kädestä:

ollaan yhdessä hiljaa. Kuunnellaan.

Hiljaisuus puhuu

enemmän kuin ihminen

paremmin kuin kukaan. Koskaan.

Hiljaisuudesta voi palata

voimakkaana

   rohkeana

      iloa täynnä.

 

Moni on palannut. Jospa sinäkin. Me.

 

***

 

Hyvää joulua sinulle

      väsynyt

jouluun

      joulusta väsynyt

jouluvalmisteluihin väsynyt

työhön

      kiireeseen

      kaikkeen väsynyt

karnevaalihumuun

      markkinariehaan

      joulun irvikuvaan

jota hallitsee raha

josta kaukana rauha

   hyvä tahto

      hiljaisuus.

 

Väsyneelle paras lahja lepo

unettomalle uni.

Sitä toivon sinulle

   uupunut

      uneton.

 

Mikä se joulu

joka ei lepoa ja rauhaa

elämän uuvuttamille?

 

***

 

Hyvää joulua sinulle

jonka mielestä jouluiset asiat

turhaa sanahelinää

      fraaseja.

 

Joskus sitä sellaisellekin

kohdalle elämässään

että vanhassa

      tutussa

      naiivina pitämässään

ainoa lohtu ja turva.

Etkä tiedä, ihminen,

et tiedä

      milloin vuorosi –

 

Hyvää joulua

kaikki lapsenmieliset

pienet

      hiljaiset sydämet

joille riittävät pienet ilot

kun ei ole suuriin tottunut

kun harvoin niitä pieniäkin –

te vähässä uskolliset

jaksatte uskoa

että tähti on

vaikka on pilvistä

pilven takana se on

joku on sen nähnyt.

Ja sinäkin

     vielä joskus –

 

***

 

Hyvää joulua sinulle

ihan tavallinen ihminen

jonka joulukin

niin tavanomainen

ettei paljoa poikkea

arjen rutiinista.

Koen sinussa turvallisuutta

joka niin tärkeää

muuttuvassa

      levottomassa maailmassa.

 

Olkoon että arkista

mutta arkea se elämäkin

     enimmäkseen.

 

Joulukuusikin tavallinen puu

huomaamaton kaltaistensa joukossa

vain osa arkista metsää

ja sitten yhtäkkiä

ihan erilainen

      tärkeä

joulupuu

   tähdin

      kynttilöin.

 

Joulu oli sen tehtävä

vain sille annettu

      miljoonista kaltaisistaan

jonkun paikka tuomiokirkossa

      juhlasalissa

      suurtorilla

jonkun yksinäisen vanhuksen

hämärässä tuvassa

nietosten keskellä

tiettömän taipaleen takana –

ja jokaisen tehtävä

yhtä arvokas:

kertoa jouluilosta.

 

***

 

On se sinullekin annettu

      tehtävä

jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin

on tarkoitettu

iloa viemään

      valoa pimeään

hymyä

      hyvää sanaa.

 

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

 

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

 

Hyvää joulua

      ihmiset –

 

iloa

   valoa

       rauhaa.

 

***